Kun kuolema näyttää pitkää kieltä
Turrutan ajatukseni hälinällä vanhaa iskelmää takaraivossa otsalohkossa keksittyjä väittelyitä silmieni takana mainoksia korvieni välissä maksumuuri Näyttöni valo sokaisee kauneudelta tyrkyttää klikkauksia neljä kuollut, laihdutusvinkit sota alkanut, trenditanssit mistä puhutaan kun ei ole puhuttavaa? mistä puhutaan kun kauhusta maksetaan? mitä tällä kaikella ruokitaan? kun kierre pääsee loppuun kun kaikki ovat poistuneet kuka maksaa kuukausitilauksen?
(2025) Viljo Pennanen
Mieleni kaappaamat nopeat sanat kaikuvat kallossani syövät minua koitan olla katoamatta kun kerran olen Tässä ja nyt Heijastus silmässäsi näet minut pulssi kiihtyy agnostinen ajatus tunteista en kiistä enkä luota mutta kun kerran olen tässä ja nyt niin olethan sinäkin?
(2026) Viljo Pennanen
metsästä kajahtaa ääntä laukausta laukauksen perään etsin omaa päätä mieleni sirpaleita kerään maasta nousee kaasua taivaalta sataa tuhkaa kelle tuho on kaunista? ketä rauha uhkaa? talot leimahtavat piiput kaatuvat äidit huomatkaa poikanne maatuvat niin monta sielua niin monta mieltä maailma pyörii ennallaan kun kuolema näyttää pitkää kieltä
Kokoelmasta Korealainen nahkatakki (2026) Viljo Pennanen
Lämpimät kyyneleet pimeässä autossa väsymys elämisestä iskee elävään kuinka oudolta tuntuukaan tuntea Kokea kasautunutta perimäni pullonkaulasta geenieni haikeutta Muotissani on reikä ja minää valuu ulos Kenen myymä, markkinoima tai määrittelemä muotti on se ei ole tärkeää vaan se, että omaksuin sen Mikä on enää minun minää? Olen lämpimiä kyyneleitä autossa romahtaneet polvet parkettilattialla kummallinen kaveri valuneet silmälasit märät kämmenselät ja korealainen nahkatakki
Kokoelmasta Korealainen nahkatakki (2026) Viljo Pennanen
katson eteenpäin aatteet takanani näen kuinka en ole yksin kuinka moni on ollut ja tulee olemaan samaa verta ja lihaa Samaa mieltä ja maailmaa kuinka ihmiset kiertävät kehää uudestaan ja uudestaan tyypit luovat itseään on suruun ja iloon syntynyttä on heikkoa ja vahvaa mullasta nousevaa maahan kuihtuvaa auringon näkemää kuun valaisemaa Ja silti olen huolissani huolissani huomisesta vailla luottoa vailla uskoa jatkuvuuteen itse sitä luulee olevansa tärkein erityisin sokeana sille sankalle massalle joka nostaa itseään kantaa minua kaikki menneet ja tulevat sielut
Kokoelmasta 12 runoa elämästä, ihmisistä, niiden käänteistä ja maailman menosta (2025) Viljo Pennanen
Jalanjälkiä rannassa tukki merenpohjassa paperia lompakossani Muuta ei sinusta jäänyt Muuta en kai halunnutkaan Mutta miksi se sattuu niin? Olet poissa Miksi ikävöin?
Kokoelmasta 12 runoa elämästä, ihmisistä, niiden käänteistä ja maailman menosta (2025) Viljo Pennanen